Ilmaääneneristävyys
Ilmaääneneristävyys kuvastaa tilasta toiseen tapahtuvaa melun vaimenemista. Ilmaäänellä tarkoitetaan tavanomaista ilmassa kulkeutuvaa melua, kuten puhe tai musiikki.
Askelääniä, kolahduksia ja muita runkoääniä kuvastaa paremmin askelääneneristävyys.
Useimmiten ilmaääneneristävyyttä mitataan uudis- ja korjausrakentamisessa, mutta joissain tapauksissa sitä voidaan hyödyntää myös valmiissa kiinteistöissä.
Mitä mittaaminen edellyttää
| Rakennustyömaalta | Valmiilta kiinteistöltä |
| Ikkunat, ovet ja muut läpiviennit valmiita (myös tiloja yhdistävään käytävään tms.) | Tiedottaminen naapureille (laadimme valmiit tiedotteet) |
| Sähkö saatavilla molemmissa tiloissa | Sähkö saatavilla molemmissa tiloissa |
| Rakennusmelu vähäistä mittauksen aikana (varsinaiset äänitysajat lyhyitä pätkiä, pystyy yleensä sopimaan muiden kanssa) | Sisustuksella ei merkitystä tulokseen (voi olla tyhjä tai tavanomaisesti sisustettu tila) |
Ilmaääneneristävyyden mittaaminen
Mittaamisen kannalta on tärkeää, että rakenteet ovat valmiita tai ainakin riittävän valmiita mittaamisen kannalta. Edellämainittuja esimerkiksi rakentamisen keskeneräisyydestä johtuvia rakoja tai aukkoja, mistä ääni pääsisi kantautumaan tilasta toiseen ei saisi olla enää jäljellä. Mittaus nimittäin suoritetaan asettamalla toiseen tiloista (äänilähdehuone) suuri monisuunnattu kaiutin, josta mitattavaa melua tuotetaan. Mittausta varten tietysti tilojen ovet, ikkunat ja vastaavat suljetaan.
Kaiuttimen tuottama melu mitataan ensin äänilähdehuoneessa, eli siis samassa tilassa missä melu tuotetaan. Tämän jälkeen sama melu mitataan mittaushuoneessa, joka on siis yleensä viereinen, alapuolinen tai yläpuolinen tila. Mittaustulos kuvastaa siis tätä erotusta, eli rakenteiden ääneneristävyyttä. Mittaus toistetaan kahdella kaiutinpositiolla. Apumittauksina molemmissa tiloissa mitataan myös taustamelu ja mittaushuoneessa jälkikaiunta-aika.
Mittausmenetelmä on kuvattu standardissa SFS-EN ISO 16283-1. Standardissa on kuvattu myös vaatimukset mittauslaitteistolle.
Ilmaääneneristysluku ja standardisoitu äänitasoeroluku
Kenttämittauksena vakiintunut ja erilaisissa lakisäädöksissä ja ohjeissa käytetty mittaluku on standardisoitu äänitasoeroluku Dnt,w (aiemmin oli käytössä vastaava R’w dB).
Koska kyseessä on kenttämittauksissa käytetty tulos, lukema ei kuvasta yhden rakenteen, kuten seinän ääneneristävyyttä (vertaa laboratoriomittaukset), vaan kaikkien ympäröivien rakenteiden yhteistä ääneneristävyyttä, sillä ääni siirtyy sivutiesiirtymiä pitkin tilasta toiseen (mm. lattian, ovien, käytävien, yläpohjan tai ilmanvaihtokanavien kautta). Pieni rako jossain rakenteissa voikin vaikuttaa tulokseen merkittävästi.
Mittaus ja tulosten analysointi tehdään useilla taajuuksilla (100 – 3150 Hz) eli tuloksia laskettaessa tehdään taajuusanalyysi. Lopputulos kuitenkin puretaan yhdeksi luvuksi, joka kuvastaa kokonaisuutta.
Mitä suurempi lukema Dnt,w (dB), sitä parempi on rakenteiden ääneneristävyys.
Ilmaääneneristävyyden vaatimukset
Uudisrakentamisen vaatimukset (796/2017 Ympäristöministeriön asetus rakennuksen ääniympäristöstä):
| Huonetila | Pienin sallittu äänitasoeroluku DnT,w (dB) |
| Asuntojen, majoitus- tai potilashuoneiden välillä | 55 |
| Uloskäytävästä asuin-, majoitus- tai potilashuoneeseen | 39 |
Muille rakennustyypeille on esitetty ohjearvoja Ympäristöministeriön ohjeella rakennuksen ääniympäristöstä 2018.