13.5.2015

Ilmanvuotoluku

Tiiveysmittauksen tuloksena saadaan rakennuksen ilmanvuotoluku qE50. Ilmanvuotoluku kertoo vuotoilmamäärän suhteutettuna rakennusvaipan pinta-alaan (alapohja, yläpohja, ulkoseinät ovineen ja ikkunoineen). Mitä pienempi luku, sen parempi ilmatiiveys.

Ilmanvuotoluku qE50 =
Kuinka monta kuutiota ilmaa (m3) vuotaa yhden ulkovaipan neliön (m2) läpi tunnissa, kun paine-ero on 50 pascalia. Todellinen vuotoilmamäärä normaalitilanteessa on pienempi, sillä ilmanvaihdon ollessa normaalisti säädetty on asunto hyvin lähellä nollapaine-eroa.

Ilmanvuotolukua käytetään rakennuksen energiankulutuksen ja lämmitystehontarpeen laskennassa, ja energiatodistusta laadittaessa rakennuslupavaiheessa. Mikäli halutaan käyttää pienempää lukua kuin 4, on talon tiiveys kyettävä osoittamaan tiiveysmittauksella tai teollisesti valmistettujen asuntojen osalta ns. ilmoitusmenettelyllä, joka on nykyään melko harvinainen tapa. Suunnitteluvaiheessa suunniteltu ilmanvuotoluku todennetaankin siis yleensä tiiveysmittauksella ennen rakennuksen valmistumista, ja mitattu ilmanvuotoluku päivitetään energiatodistukseen. Mittaamalla osoitettu hyvä tiiveysluku on myös asunnon jälleenmyyntitilannetta ajatellen arvokas dokumentti.

Hyvään ilmanvuotolukuun päästään helposti tekemällä vaipan tiivistystyö huolellisesti, joten hyvä tiiviys kertoo ennen kaikkea rakentamisen laadusta. Se on myös merkki pienestä kosteus- ja homevaurion riskistä ja edesauttaa vedon tunteen vähenemistä. Tiiviissä talossa myös ilmanvaihto toimii paremmin, kun rakenteiden läpi ei tule hallitsematonta vuotoilmaa. Nykyaikainen energiatehokas talo koostuukin paksuista eristeistä, koneellisesta ilmanvaihdosta lämmöntalteenotolla sekä erinomaisesta ilmatiiveydestä. Erityisesti tämän kolminaisuuden kaikkien osien tulee toimia hyvin, jolloin kokonaisuus toimii. Tällöin rakenteet pysyvät terveinä, sisäilma puhtaana, ja rakennukselle saadaan korkealaatuinen energiatehokkuus. Ilmanvaihdon tulee olla tiiviissä talossa jatkuvalla käytöllä.

Talon ilmatiiveyden vaikutukset tyypillisessä omakotitalossa:

Tiiveys Ilmanvuotoluku qE50 Energiankulutus vuotokohtien kautta vuodessa Kustannukset vuodessa Kustannukset 20 vuodessa
Heikko (määräysten enimmäisarvo) 4,0 2600 kWh 360 € 7200 €
Erinomainen 0,5 300 kWh 40 €, säästöä 320 € 800 €, säästöä 6400 €

 

Ilmanvuotoluku ja vuotopaikat uusissa rakennuksissa

Mitattujen uusien pientalojen ilmanvuotoluvun keskiarvo vuosina 2016-2020 on 1,1. Vanhoissa pientaloissa keskiarvo on noin 4, vaihtelua on kuitenkin runsaasti rakennusajan ja -materiaalien mukaisesti, tiiviysluvun vaihteluvälin ollessa noin 0,5 ja 18 välillä. Suurin osa uusista rakennuksista pääsee kuitenkin alle 2,0:aan. Talot, joita ei mitata ovat todennäköisesti keskimäärin heikompia ilmatiiveydeltään, koska vuotokohtia ei paikanneta tehostetussa alipeineessa.

Ilmanvuotokohdat löytyvät useimmin ovista, ikkunoista, rakenneliitoksista (esim. yläpohja-seinäliitos) sekä erilaisista läpivienneistä, kuten ilmanvaihto- ja sähköasennuksista.

Tiiveysmittauksen tuloksena saadaan myös rakennusvaipan ilmanvuotoluku n50, jota on vuoteen 2012 asti käytetty qE50-luvun sijaan. Ilmanvuotoluku n50 kuvaa samaa asiaa kuin qE50, mutta ilmavuotoja verrataan ulkovaipan neliöiden sijasta rakennuksen ilmatilavuuteen. Suuret rakennukset saivat geometrian takia pienempiä tuloksia n50-lukuna mitattuna kuin pienet rakennukset.