Kaksivaiheinen tiiveysmittaus

Tiiveysmittauksen oikea ajoitus uudiskohteessa on monisyinen kysymys, johon mielestäni tulisi panostaa hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Tarkoituksena on mitata valmiin talon tulosta, joka ei enää tule muuttumaan rakennustöiden seurauksena, mutta tällöin kaikki pinnat ovat jo valmiita. Korjaustöitä läpivienteihin ja rakennuksen vaippaan ei enää pääse tekemään purkamatta rakenteita. Usein uudiskohteet mitataankin jo heti siinä vaiheessa, kun rakennus on ilmatiiveydellisesti valmis ja kaikki läpiviennit esim. sähkö, IV, viemäröinti ja muu talotekniikka on tehty ja tiivistetty. Tällöin rakennuksen vaippa on näkyvillä ja mahdolliset korjaustyöt on helppo toteuttaa. Rakennuksessa kuitenkin tehdään vielä sisäpinnat ja paljon rakennustöitä tämän jälkeen, joten tulos ei täysin vastaa lopullista tilannetta, kun kaikki on valmista. Toisaalta pintarakenteet harvoin tiivistävät taloa enempää. Mikäli ilma pääsee vaipan läpi, se kyllä löytää tiensä lähes poikkeuksetta koolausväleistä, aina huonetilaan asti tai toisin päin huonetilasta rakenteisiin, riippuen painesuhteista.

Optimaalinen ratkaisu ajoituspulmaan on tehdä tiiveysmittaus kaksivaiheisena. Ensimmäisessä vaiheessa tehdään vuotokohtapaikannus ja toimitetaan raportti tiivistystöiden tueksi siinä rakennusvaiheessa, kun höyrynsulku on ehyt ja läpiviennit tehty. Varsinainen tiiveysmittaus tehdään myöhemmin ennen loppukatselmusta kun rakennus on täysin valmis.

Kaksivaiheisena toteutettu tiiveysmittaus nostaa hieman mittauskustannuksia, mutta hyötynä saadaan selkeä ja tarkka vuotokohtaraportti työmaalle, missä vuotokohdat ovat näkyvillä ja korjattavissa. Mikäli vuotokohtapaikannus tehdään vasta myöhemmässä vaiheessa ilmenee yleensä vain sekundääriset vuotoreitit esim. levytyksen aukoista ja liitoskohdista, varsinaisten vuotokohtien jäädessä piiloon pintarakenteen taakse. Kokenut tiiveysmittaaja voi tosin pystyä päättelemään asiasta jotain, mutta tarkkaa tietoa ei vuotopaikoista tällöin saada. Riittävän suuri lämpötila ero sisä- ja ulkoilmassa auttaa myös myöhäisen vaiheen vuotokohtapaikannusta. Lämpökameralla tarkasteltuna primäärinen vuotokohta saattaa piirtyä pintarakenteeseen ja nähdään vuotokohdat rakenteiden läpi.

Sama kaksivaiheinen mittausmenetelmä sopii sekä pientaloihin, että suurempiin kohteisiin. Poislukien kuivaketju10, joka määrittää kerrostalokohteiden tiiveysmittauksen kaksivaiheiseksi tavalla, jossa 1. vaiheessa mitataan otantana yksittäisiä huoneistoja. Otantamittauksessa saadaan tieto yksittäisen huoneiston tiiveydestä, joka on merkittävä esim. paloturvallisuuden ja asumisviihtyvyyden kannalta. Vaiheessa 2. mitataan koko rappukäytävä kerralla, jolloin saadaan selville rakennuksen ulkovaipassa olevat ilmavuodot, joiden määrä korreloi suoraan rakennuksen energiatehokkuuteen.

Yhteenvetona asiasta vuotokohtapaikannus on tehokkainta ja järkevintä tehdä rakennuksen sisävaipan ollessa näkyvillä, kun taas tiiveysmittaus mahdollisten korjauksien jälkeen rakennuksen ollessa valmis. Tähän paradoksiin ratkaisuna on kaksivaiheinen tiiveysmittaus, tai samassa paikassa oleminen kahdessa eri ajassa yhdellä mittauskerralla. Näin tiiveysmittaajan fysiikanlakien tietämyksellä kaksivaiheinen tiiveysmittaus jää vielä nykyteknologialla kuitenkin toteutuskelpoisimmaksi vaihtoehdoksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *