Betonin kuivumisen seuranta etäluettavilla antureilla

Mihin tarvitaan kalliita kosteusmittaajia, kun betonin kosteutta voi seurata myös betoniin asennettavilla loggereilla, jotka mittaavat tilannetta reaaliaikaisesti ja siirtävät datan siitä pilvipalveluun?

Betonin kosteusmittaukset erilaisilla etäluettavilla ja valun sisään asennettavilla antureilla herättävät paljon mielenkiintoa työmailla. Ja miksipä eivät herättäisi? Työmaan kannalta olisi mahtavaa, jos työmaahenkilökunta voisi lukea itse kosteustulokset läppäriltä ja ennakoida ja ajoittaa materiaalitilaukset sekä pinnoitustyöt tulosten perusteella. Valitettavasti tilanne on kuitenkin se, että etäluettavilla ja valun sisään asennettavilla antureilla voidaan saada paljon tietoa mm. kuivumisen edistymisestä, mutta tuloksiin liittyvien epävarmuustekijöiden johdosta ei voida ryhtyä pinnoittamaan pelkästään niiden perusteella. Lopullisen pinnoituspäätöksen tueksi täytyy tehdä mittauksia myös porareikä- tai näytepalamenetelmällä, jotka oikein tehtynä ovat tällä hetkellä ainoat tarkat menetelmät betonin kosteuden mittaamiseen.

Tällä hetkellä betonin kosteuden jatkuvaa seurantaa voidaan tehdä joko valuvaiheessa betonin sisään asennettavilla tai jälkikäteen porareikään asennettavilla antureilla. Porareikään asennettaviin antureihin pätevät samat haasteet kuin perinteiseen kosteusmittaukseen porareikämenetelmällä.

Nopeat lämpötilan vaihtelut voivat aiheuttaa kondenssia mittaputken sisään, jos esim. parvekkeen ovi on pitkään auki pakkasella. Betonin ja yläpuolisen ilman välinen lämpötilaero aiheuttaa mittavirhettä, kun lämpö johtuu porareiässä olevan anturin piuhaa pitkin mittapäähän ja vääristää lämpötilan mittausta ja siten suhteellisen kosteuden lukemaa. Lisäksi porareikiin asennettava anturit lähettimineen talloutuvat tai menevät muuten helposti rikki työmaalla.

Valun sisään asennettavien anturien tapauksessa ei ole pelkoa anturin rikkoutumisesta. Lisäksi lämpötilavaihtelujen merkitys pienenee, joskaan ei täysin poistu, kun anturista ei jää osia betonin yläpuolelle mistä lämpö pääsisi johtumaan mittapäähän. Valuun asennettavien anturien hyvänä ominaisuutena on mahdollisuus lukea mittaustuloksia myös rakennuksen valmistumisen jälkeen. Mikäli anturit on fiksusti sijoiteltu, voidaan tulokset lukea esim. käytönaikaisen vesivahinkoepäilyn tutkinnan yhteydessä.

Betonin sisään valettavien antureiden haasteita ovat mm. kalibrointi ja antureiden saaminen oikeaan asennussyvyyteen. Valussa olevia antureita ei jälkikäteen voi enää kalibroida, jolloin mittaustulosten tarkkuus heikkenee ajan myötä. Esimerkiksi eräs paljon käytettyjen valun sisään asennettavien antureiden valmistaja lupaa tuotteilleen vuoden kalibroinnin.

Mittaustulosten oikeellisuuden vuoksi on oleellista saada anturit oikeaan asennussyvyyteen. Suhteellisen kosteuden mittauksia varten on RT-ohjeistuksessa määritetty ns. arviointisyvyydet, joista mitattuja kosteuslukemia verrataan pinnoitustuotteen raja-arvoihin päätettäessä onko jo riittävän kuivaa pinnoitukselle. Asennussyvyydet pitäisi olla tarkasti tiedossa jo antureita tilatessa ja mikäli jokin muuttuu matkan varrella, aiheuttaa jo sentin heitto suuntaan tai toiseen joko merkittävästi liian märkiä tai kuivia tuloksia. Näin ollen antureiden asennus tulisi jättää asiansa osaavan kosteusmittaajan tai muun asiaan perehtyneen henkilön tehtäväksi.

Edellä mainittujen lisäksi ei ole vielä onnistuttu kehittämään valun sisään asennettavaa anturia, joka mittaisi kosteutta niin luotettavasti, että betonin pinnoituspäätökset voitaisiin tehdä ainoastaan sen tulosten pohjalta. Vaikka loggerit ovat kehittyneet viime aikoina huomattavasti, tulee silti eteemme tilanteita, missä valuun asennetut loggerit antavat huomattavasti eri tuloksia näytepalamenetelmään verrattuna. Tällä hetkellä näytepalamenetelmä on tarkin käytössä oleva betonin suhteellisen kosteuden mittausmenetelmä ja valuun asennettavien anturien valmistajat suosittelevatkin mittaustulosten varmentamista näytepaloilla.

Vaikka täydellinen valuun asennettava kosteusanturi kehittettäisiinkin, en silti usko että työmaalla päästäisiin kosteusmittaajista lopullisesti eroon. Koska anturit on asennettu valun sisään, ne mittaavat kosteutta vain juuri tästä nimenomaisesta paikasta. Mikäli haluataan olla varmoja siitä, että kosteampia alueita ei jää huomaamatta, täytyy kaikki pinnat vähintään kartoittaa pintakosteudenosoittimella ja ottaa näytepalat paikoista, joissa esiintyi korkeampia tuloksia.

Tämän lisäksi mittaaja on erityisesti kosteuden mittaamiseen erikoistunut asiantuntija, joka voi auttaa työmaata monilla eri tavoilla, mihin anturi ei kykene: tulkitsemalla mittaustuloksia, arvioimalla onko kuivuminen käynnissä tehokkaasti, osoittamalla mahdollisia kosteusriskipaikkoja, antamalla toimenpidesuosituksia kuivumisen tehostamiseksi, auttamalla osaltaan kosteudenhallintakoordinaattoria työssään jne. Etäluettava anturi kykenee ainoastaan tuottamaan mittaustuloksia, joiden tarkkuus riippuu anturi teknologiasta, asennuksesta ja mittausolosuhteista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *